Valokuvataiteen juuret ulottuvat lähes kahdensadan vuoden taakse. Historialliset valokuvamenetelmät kuten daguerrotypia, kalotypia, syanotypia ja märkälevyvalokuvaus ovat edelleen elinvoimaisia ja innovatiivisia taiteellisen ilmaisun muotoja. Digitaalisen työskentelyn vastapainoksi moni nykyvalokuvaaja on innostunut vaihtoehtoisista valokuvamenetelmistä niiden visuaalisen kielen vuoksi sekä niiden tarjoamasta mahdollisuudesta (vai pakosta?) tahdin hidastamiseen sekä käsillätekemiseen. Monelle valokuvaajalle myös ekologiset näkökulmat ovat nousseet tärkeiksi joten uusia myrkyttömämpiä prosesseja kehitetään edelleen.

Tämä luento valaisee näiden kiehtovien tekniikoiden perintöä ja tulevaisuuden mahdollisuuksia kuvaesimerkein niin luennoitsijan omasta taiteellisesta tuotannosta kuin muilta taiteilijoilta.